Suomenlinna, II

Lokin pyrstö piirtää ilmaan

näkymättömän viivan

jota katseeni seuraa

Kallio kuin hylkeen nahka

Siellä lokki merta vartioi

Suomenlinna

Aurinko kävelee taivaankannen yli

ja sen polku heijastuu veteen

joka minulle kuiskailee

kalliota vasten

Kaislalla piirrän veteen sanoja

jotka tuuli maalaa pois

Kevät

Oksa pukeutuu lehtiin
ojentuu itään
nähdäkseen, kuka
tuulella ratsastaa

Tuulenneito, kultatukka
kylvää kukkia
hiljaa oksalla laulaa