Näen paljaan surusi

Yet another comment:

Kysyn, onko mitään
minkä vuoksi elää ja hymyillä
onko petoksenkin varjo valhetta

Kysyn myös, minkä tähden
sinä elät ja hymyilet
vaikka hukutettu jo olet

Näen sen, mitä sinä et
sen mustan veren, joka
sanojen suonissa sykkii

Kerron sinulle
uhraamalla sieluni paperille
jotta se tottelisi

Tiedän, miltä sinusta tuntuu
Se viiltää, se tahtoo hukuttaa, tappaa

Vaikka minä periksi annoinkin, niin elä sinä
Näe valkea paperi musteen takana
Näe valo, joka sanoille kaihdinten välistä lankeaa

Sinun runosi on elävä

Kommenttini erääseen runoon:

Näen tekstissäsi värejä, pintoja, muotoja
jotka alati nimeään vaihtavat
Maistan sen, se on hedelmäinen ja raikas
siinä missä minun on kuiva, mehuton

sisällä suuri kivi, joka täytyy sylkeä pois

Runostasi jää
hyvä maku suuhun

Joudu jo, kesä

Lauta, epävakaa hieman

keinuu, kun sen päällä tanssin balettia

Valveuni

Kerran keskustelin erään vanhan miehen kanssa siitä,

onko puilla olemusta.

Mies sanoi:

"Männyt o nuarii neitoj

koivut ylväi prinsessoj

ja mää ole vanha tammi!"

En tohtinut uskoa.

Höperö vanha ukko.

Kuvittelee olevansa tammi...

"Vain kosk mää ole jo vanha

ei meinaa että kahjo oisin.

Vaan täytyypi mennä,

jatkoja nuorel neiril!"

Vasta nähdessäni kuhmuisen tammen nousevan bussiin

pyörsin mielipiteeni.

Gladius

Olet myrkyllinen,

elohopealla kastettu

epätoivon pappi

Sormesi on tikari,

joka tähtää silmieni väliin

"Kasvosi, ne ovat

sulanutta pakastetaikinaa

Jalkasi, ne kaksi

hyvin pulskaa kinkkua

kiinnittyvät saumattomasti

valtaisaan päärynään,

joka on vartalosi"

Osaan minäkin olla murhaavan julma

Vaikken minä sanoilla

sisintäsi syövytäkään.

Kun katseesi tikarit

kimpoavat kilvistäni takaisin,

sokeudut ja huudat armoa

Victoria

Rajan taakse

Hän heitti varjonsa syliini

leikkasi sen irti kantapäistään

ja lensi pois

Varjo kuoli käsivarsilleni

Suljin sen laatikkoon,

hautasin metsään

Enkä enää erottanut häntä

tähtien joukosta

vaikka yöt yritin

Olet sokea

Totuus ei aina ole kaunis. Se voi olla karvas niellä, ja juuri kun sen luulee vihdoin nielleensä, se karkaa ulos ja lätsähtää lattialle. Raaka totuus aiheuttaa usein vastaavia oireita. Sitä vain piilotellaan - tai sitten leikitään, ettei mitään totuutta olekaan, ettei ole mitään uskottavaa.