Ruttusilmä vaeltaja
kalastushattu päässä
tietää mistä löytää kalaa
vaikka joka säässä.
Seinän takaa löytää
kuusi kullanmurua.
Pohtii siinä: "Onko näistä
auvoa vai surua?
Enpä tiedä, anti olla,
parempi on näin,
köyhän miehen tie käy
merenrantaa päin."
Näen tuolla, nuotiolla
onnellisen miehen
joka ainoastaan tyytyy
raivaamaansa tiehen.
aamu
ahdistus
ajatus
aurinko
bussipysäkki
epätodellinen
epätoivo
hengellinen
hyväuskoisuus
hämärä
ikävä
inho
inspiraatio
itsekritiikki
Jumala
kalastus
kasvaminen
katumus
kesä
kevät
kirjoittaminen
kuolema
kuu
lapsille
lohdutus
lokki
loru
meri
mielipide
odotus
peili
pelko
päivä
rukous
runo
Suomenlinna
suru
syksy
taivas
toivo
totuus
tuokiokuva
tuulenneito
uni
usko
uusi alku
valhe
varjo
vesi
viha
yksinäisyys
yö
äiti
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Kalmankukka
Huomenna aurinko nousee
mustana mullasta
levittää säteensä
pimeyden kukinnoksi veriselle taivaalle
Tuore ja tappava, kaiken riisuva pimeys
Mitä sitä turhia elämää enää muuttamaan,
loppu on käsillä
Mustavalkoinen sateenkaari
jysähtää taivaalle kuin piste päälle iin
Elämä pysähtyy
mustana mullasta
levittää säteensä
pimeyden kukinnoksi veriselle taivaalle
Tuore ja tappava, kaiken riisuva pimeys
Mitä sitä turhia elämää enää muuttamaan,
loppu on käsillä
Mustavalkoinen sateenkaari
jysähtää taivaalle kuin piste päälle iin
Elämä pysähtyy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)