aivomyrsky

jos sanoja sataa aivoihin liikaa, ne tulvii yli ja tulee suusta ulos pitkänä monologina

Pelon hampaat

Eilen näin pelon katselevan minua pimeästä nurkasta.
Aluksi se vain piilotteli mustana aavistuksena nurkassa
niin etten edes oikeastaan huomannut sen olemassaoloa.
Kun nousin ylös, näin silmäkulmastani pelon värähdyksen
joka kavalsi minulle sen olinpaikan.
Se värähteli kaikkialla - sohvan alla, verhojen kätköissä,
peilissä, selkäni takana ja portaikon varjoissa.
Jollen pysyisi paikallani, se hyökkäisi kimppuuni
takaapäin ja puukottaisi hengiltä mustalla veitsellään.

Seison yhä aloillani, odottaen.
Tunnen mustien hampaiden kiipeävän käsivarttani.
Se nielaisee minut yhtenä suupalana ja jättää jäljelle

vain jäätyneen kuvajaisen

Kyrie

God, have mercy for the fallen,
who no longer wander with feet their own,
no longer yearn for your grace,
no longer have faith in your kindness

God, have mercy for the sinful,
who no longer  remember their wings,
no longer value their lives,
no longer can reach Heaven

God, have mercy
for you are Father for us all,
for you are the heavenly fire,
for you are the crown of life

Ruttusilmä vaeltaja

Ruttusilmä vaeltaja
kalastushattu päässä
tietää mistä löytää kalaa
vaikka joka säässä.

Seinän takaa löytää
kuusi kullanmurua.
Pohtii siinä: "Onko näistä
auvoa vai surua?

Enpä tiedä, anti olla,
parempi on näin,
köyhän miehen tie käy
merenrantaa päin."

Näen tuolla, nuotiolla
onnellisen miehen
joka ainoastaan tyytyy
raivaamaansa tiehen.

Kalmankukka

Huomenna aurinko nousee
mustana mullasta
levittää säteensä
pimeyden kukinnoksi veriselle taivaalle

Tuore ja tappava, kaiken riisuva pimeys

Mitä sitä turhia elämää enää muuttamaan,
loppu on käsillä

Mustavalkoinen sateenkaari
jysähtää taivaalle kuin piste päälle iin

Elämä pysähtyy

Näen paljaan surusi

Yet another comment:

Kysyn, onko mitään
minkä vuoksi elää ja hymyillä
onko petoksenkin varjo valhetta

Kysyn myös, minkä tähden
sinä elät ja hymyilet
vaikka hukutettu jo olet

Näen sen, mitä sinä et
sen mustan veren, joka
sanojen suonissa sykkii

Kerron sinulle
uhraamalla sieluni paperille
jotta se tottelisi

Tiedän, miltä sinusta tuntuu
Se viiltää, se tahtoo hukuttaa, tappaa

Vaikka minä periksi annoinkin, niin elä sinä
Näe valkea paperi musteen takana
Näe valo, joka sanoille kaihdinten välistä lankeaa

Sinun runosi on elävä

Kommenttini erääseen runoon:

Näen tekstissäsi värejä, pintoja, muotoja
jotka alati nimeään vaihtavat
Maistan sen, se on hedelmäinen ja raikas
siinä missä minun on kuiva, mehuton

sisällä suuri kivi, joka täytyy sylkeä pois

Runostasi jää
hyvä maku suuhun