Tuntematon

On kylmä

Mies seisoo pysäkillä

selin minuun

Astuu sivulle ja takaisin

Nousee bussiin

selin minuun

Jäi mimulle tuntemattomaksi

Bussia odottaessa

Aurinko kurottaa

pilvien läpi

Autotie humisee

Jossain kaikuu paloauton ääni

Mies istuutuu ja

juo mehua

Kirpeä ilma puree

korvat punaisiksi

Sanat

Tunnen, kuinka sanat

virtaavat suonissani

sydämeni sykkii

Kynästä ne vuotavat paperille

yhtenä helkkyvänä virtana

elän sanoista

Olen pianisti ilman soitinta,

laulaja ilman ääntä

sanat ovat soittimeni

Suoneni eivät kuivu,

sillä sanat tulvivat

sydämestä ja täytyn

Sanoillani maalaan,

sanoissani elän

Sanoillani puhkaisen taivaaseen reiän, 

josta valo hyökyy sineen

tunnen suonteni sykkeen

Sanani itävät, kasvavat

ja viheriöivät paperilla

aina metsäksi saakka

En kavahda piruja,

sillä kynä on säiläni,

jolla ne murskaan

Sanani ovat silmille ruokaa,

jotta sinäkin täyttyisit niistä

Sanat ovat ystäväni, perheeni, kotini

minä asun kielessä

elän siinä 

Kevät

Oksa pukeutuu lehtiin
ojentuu itään
nähdäkseen, kuka
tuulella ratsastaa

Tuulenneito, kultatukka
kylvää kukkia
hiljaa oksalla laulaa

Requiem

Pianon koskettimille

sataa kyyneliä

kirpeitä, punaisia

Suru soittaa virttä

Nocturne

Varjo piirtää musteella
mustalle kankaalle

Muste sulaa
tummaksi pilvipeitoksi
metsän varjokuvaksi
ja kadonneeksi kuuksi

Nimetön

Minut on eristetty muurein,

suljettu pimeään laatikkoon

ja toivottu, että

hajoan tomuksi

sellaista aikomusta minulla ei ole