hylätty sydämen perukoille
Helppohan sellainen kuppi olisi singota seinään
jos sen taas joskus löytäisi
Itkeä sitten syviä viiltoja lihassaan,
sielun sirpaleiden kosto heittäjälle
Sinä kuitenkin sanot, ettei se mitään auta
vaikka särkisi sydämensä
ja uisi pimeydessä,
sukeltelisi surun pohjamudissa vailla suuntaa
Sinä seisot sieluni päällä
ja sitä vartioit öin päivin
jotten heittäytyisi pimeyteen
ja uppoaisi sinne hitaasti
Kun sanot hymyillen,
ettet tarvitse muuta kuin hymyni
Annan sen sinulle lasisessa laatikossa,
jonka läpi näkyvät käteni viiltojen väsyttämät
Maalaat naurun kasvoilleni
Odotan, että kaikki muuttuu todeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti