pimeyttä pilkkaa
Kiirii veden yli nauru lasten,
riemua silkkaaVaan kun pimeys kesään hiipii,
valo pakenee
Sydämen, sielunkin rikki riipii
mieleen etenee
Hylätty olento maahan vaipuu,
taistelussa lyöty
Tyhjässä rinnassa ontto kaipuu,
sydän on syöty
Pimeyden tossut maata vasten
vaiti astuu
Vaiennut on riemu lasten,
poski kastuu
Kerran vielä aurinko nousee
lakkaa sade
Murhe joutuin pakoon juoksee
valolle kade
Usko, toivo, älä pelkää,
jo koittaa aamu
Katkeruuden miekka hylkää
ja surun haamu
Sillan yli kulje
Kuule; kiirii nauru yli vetten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti